vaikkamitä
Pyöräsuunnistus
Pyöräsuunnistus eli MTBO (Mountainbike-orienteering) on suunnistuksesta jalostuneita uusimpia muotoja. Jo lajin nimikin kertoo mistä lajissa on kysymys, yhdistelmästä maastopyöräilyä ja suunnistusta.. Ideana on kulkea kulkea lähdöstä määrättyjen rastien kautta maaliin. Aika ratkaisee, eikä tyylipisteitä jaeta. Pyöräsuunnistuskisat ajetaan useimmiten metsäalueilla, joissa on runsas polkuverkosto ja rastit ovat polkujen varsilla. Lajissa on tarkoitus käyttää kulkemiseen karttaan kuvattua uraverkostoa. Kansainvälisten sääntöjen mukaan poluilta poikkeaminen on kielletty, mutta Suomessa tähän sallitaan poikkeus; pyöräähän ei ole pakko ajaa, vaan sitä voi myös työntää tai kantaa. Fillarin on kuitenkin oltava kosketusetäisyydellä koko kilpailun ajan.
Pyöräsuunnistuksen vaikeus piilee reitinvalinnassa: on osattava löytää nopein reitti seuraavalle rastille kartasta. Toinen vaikeuttava tekijä pyöräsuunnistuksessa on vauhti; ajaessa tapahtuva kartanluku vaatii keskittymistä, kun samaan aikaan pitäisi keskittyä vauhdinpitoon ja ajolinjojen löytämiseen, jolloin täytyy osata sovittaa ajovauhti kulloiseenkin tilanteeseen. Myös pysähdykset sallitaan, mutta on syytä muistaa, että aika juoksee. MTBO-kartta poikkeaa tavallisesta suunnistuskartasta tarkemmalla urakuvauksella. Polut on jaettu leveyden (yli ja alle 1,5m) ja ajettavuuden mukaan (helposti, hitaasti ja vaikeasti ajettava), jolloin poikkeavia karttamerkkejä on yhteensä kuusi. Myös polkujen risteykset on usein kuvattu tavallista suunnistuskarttaa tarkemmin.
MTBO:n pakollisiin varusteisiin kuuluu kypärä ja fillari, jonka ainoana edellytyksenä on toimivat jarrut. Pyöräsuunnistuskaan ei siis suuria varustehankintoja vaadi, vaan lajin voi aloittaa lähes millä pyörällä tahansa. Maantiekilpurilla ajaminen maastossa ei ehkä ole kaikista järkevimpiä ajatuksia, mutta yksivaihteisia mummopyöriä on käytössä kuitenkin näkynyt. Ajomukavuuteen vaikuttaa huomattavasti pyörän iskunvaimennus, pyöräilykengät ja lukkopolkimet. Fillarin rakenteleminen kisakelpoiseksi on vielä melko edullista, mutta ainakin minut laji on vienyt mukanaan, eikä pyörään sijoittaminen ole enää este.
Kartta on pyöräsuunnistuksessa karttatelineessä, joka yleensä on kiinnitetty ohjaustankoon. Hiihtosuunnistuksen "lintulauta" toimii kokeilukäytössä, mutta kartanluku helpottuu kun kartta on edempänä, jolloin katsetta ei tarvitse siirtää polusta karttaan. Pyöräsuunnistuksessa kompassikin on hyödyllinen apuväline; sen avulla pitää helposti kartan menosuunnassa, varmistaa suuntansa poluilta oikoessa ja nopeuttaa itsensä löytämistä, kun onnistuu (nimim. Kokemusta on...) hukkaamaan sijaintinsa kartalla.
MTBO:ssa kilpaillaan niin MM-, EM-, kuin SM-tasollakin. Viralliset kilpailumatkat ovat sprintti, keski-, pitkä ja erikoispitkät matkat ja viesti. Kilpailujen pituuksia ei ole määritelty kilometreissä, koska maaston mäkisyys ja uraston ajokelpoisuus vaikuttavat kilpailun kulkuun paljon. Siksi kilpailun kesto on määritelty. Miesten sarjoissa kilpailun kestot vaihtelevat sprintin 20 minuutista erikoispitkän yli kahteen tuntiin.
Suunnistus & Hiihtosuunnistus
Ampumahiihto, -juoksu & -suunnistus
Ampumahiihto ja -juoksu ovat pitkälti suunnistuksen kaltaisia. Vaikka lajien luovuutta onkin karsittu paljon viemällä suoritus merkitylle reitille, vaativat lajit kuitenkin koko ajan täysipainoista keskittymistä taktiikkaan, tekniikkaan, olosuhteisiin ja vauhdin säätelyyn. Kisassa on osattava mennä täysillä silloin kun pitää ja passattava oikeissa paikoissa. On osattava palautua ammuntaan, joka tapahtuu "niin kuin aina ennenkin", tuhansien laukausten rutiinilla, olosuhteista riippumatta.
Ampumasuunnistuksessa ampumajuoksuun on tuotu lisää tekemistä, johon keskittyä. Pikamatkalla juoksuosuudet korvaa suunnistus. Normaalimatkaan on sisällytetty sotilailta vaadittuja suunnistustaitoja eli paikannusosuus, jossa kuljetaan viitoitettua reittiä ja merkitään oma tai maastosta osoitettu sijainti karttaan. Merkityn sijainnin poikkeama oikeasta sijainnista tuo sakkominuutteja, joten normaalikilpailun ratkaiseekin helposti toisten eduksi paikannusosuudella.
© Mikko Kolehmainen 2006-