Liikkellä kesät talvet
Urheilun aloitin eksymällä suunnistuksen pariin vuonna 1998. Toki olin pienenä palloillut ja hiihtänyt, mutta nyt aloin jo kiinnitellä kilpailunumeroa rintaan. Parin vuoden päästä rinnalle tuli ampumahiihto mennen ajoin jopa suunnistuksen edelle. Ampumahiihtoaikana aloin oppia harjoitteluun. En tosin vieläkään voi väittää tietäväni mitä on oikea harjoittelu. Keväällä 2003 kokeilin suunnistusta pyörän päällä ja silloin napsahti: olin löytänyt "oman juttuni".
Pyöräsuunnistuksen aloittamisen jälkeen onkin tapahtunut paljon, on ollut aallonharjoja ja -pohjia, menestymisiä ja epäonnistumisia ja tietenkin hauskanpitoa ja vauhdista nauttimista. Päätökset lajinvalínnoissa ovat tuntuneet välttämättömiltä: Ampumahiihto on jäänyt taka-alalle, tavallisen suunnistuksen määräkin on merkittävästi vähentynyt. Lajien vähentyminen on kuitenkin tehnyt harjoittelusta monipuolisempaa ja mukavampaa: Näin ei tarvitse harjoitella lajinomaisesti tai olla kisaiskussa ympäri vuoden vaan voin harjoitella enemmmän ja määrätietoisemmin keskittyen niihin kilpailuihin, joissa on tarkoitus menestyä. Kesällä 2007 on herännyt myös hieman mielenkiintoa maastopyöräilyssä kisailuun ja jopa hieman maantiepyöräilyyn.
Kauteen 2008
Tulevaan kauteen motivoituminen on ollut vaikeaa - tai ei ehkä motivoituminen vaan uskominen - edessä on armeija, jonka harjoittelumahdollisuuksista en kauheasti tiedä. Intoa harjoitteluun kuitenkin on ja tavoitteena on edelleen määrän kerääminen tulevien vuosien pohjaksi. Pääsarjaan siirtyminen on tietenkin jonkinmoinen hyppy, vaikka suurimman osan viime kauden kisoista ajoinkin jo pääsarjasta. Syksyllä liityi Korson Kaikuun ja ensi kaudella on tarkoitus hankkia pyöräilylisenssi ja yrittää hakea vauhtia pyöräilykisojen kautta.
Kaudesta 2007
Alkukauden harjoittelu sujui hyvin, määrän kerääminen onnistui laadusta tinkimättä. Kisakauden alkaessa lähdinkin töihin ja treenimäärät putosivat. Treenimääriä - ja osin myös laatua- söi Tuusulan pyöräsuunnistusten ratamestarin pesti. Ulkomaankokemusta tuli kuitenkin hyvin. Kesäkuun alussa olin Italiassa kisailemassa ja suorituksiin voi olla melko tyytyväinen. Perusvarmoilla suorituksilla ajoin kolme kisaa kympin sakkiin ja sprintin nelossija ei ollut kaukana podiumilta. Elokuussa olin maajoukkueen huoltomiehenä Tsekin Nove Mestossa MM-kisoissa, tulipa nähtyä kisajärjestelyjä vähän toiselta kantilta. SM-kisojen alusviikon olin kipeänä, mutta sain kuitenkin itseni voittokuntoon keskimatkalle, ajaminen tuntui melkeinpä täydelliseltä. Pitkälle matkalle palautuminen ei sitten onnistunutkaan ja kurakelissä sotkettu lenkki tuntui todella pitkältä. Loppukausi kului miten kului, töissä, rauhallisilla lenkeillä ja maratonkisoissa Tartossa ja Finlandia-MTB:ssä sekä Jämillä. Kävinpä myös Ruotsin syksyn suunnistusviestit. Juoksun ja pyöräilyn sekoittamisesta sain huomata sen, että jos harjoittelee lähes pelkästään pyörällä, juoksu voi tuntua todella vaikealta.
Tällaista mietin vuosi sitten tulevan kauden harjoittelusta: "Edessä olevaa harjoittelu- ja kilpailukautta varten olen valmistautunut paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olen miettinyt paljon mitä odotan tulevilta kausilta ja miten saavutan tavoitteeni, olen laittanut asioita tärkeysjärjestykseen ja analysoinut aikaisempia kausiani, suunnitellut kaiken paremmin. Tunnen itseni varmemmaksi, motivoituneemmaksi ja vahvemmaksi kuin aikaisempina vuosina.
Tulossa on viimeinen kausi junnusarjassa, sitten on edessä miesten pääsarja ja yllättäen olenkin samalla viivalla Suomen ja maailman huippujen kanssa. Olenkin miettinyt, haluanko satsata kaiken tulevaan kauteen vai nähdä asiat kauempaa, panostaa kehittymiseen tulevina vuosina ja siten helpottaa pääsarjaan siirtymistä. Loppujen lopuksi päätös ei ollut vaikea. Ensi kaudella keskityn enemmän määräharjoitteluun: peruskestävyyden ja voiman kehittämiseen. Toki keskityn tärkeimpiin kilpailuihin, mutta harjoituskaudella haen reilusti rajoja. Helmi-maaliskuussa koulusta "vapautuminen" tarjoaa mahdollisuuden kokeilla lähes ammattimaista urheilua: Näillä näkymin luvassa on vain kartoitushommia ja seuran yhteistreenien järjestämistä. Kuitenkin on syytä muistaa pitää harjoittelu hauskana ja nautinnolisena. Mikäs siinä jos nauttii maitohaposta.
Kauden pääkisat ovat pyöräsuunnistuksen EM-kisat Italiassa kesäkuun ja SM-kisat Hämeenlinnassa syyskuun alussa."
Aikaisemmat kaudet
Aikaisempi harjoitteluni on ollut vaihtelevaa, useimmiten olen kuitenkin tiennyt tarkalleen mitä tahdon, mutta toisaalta pallo on ollut myös täysin hukassa. Vuosina 2002-04 harjoittelin ikäisekseni kovaa ja melko paljon, talvet kuluivat Juhani Huukin valmennuksessa ampumahiihdon parissa, kesällä mentiin ampumajuoksun ja suunnistuksen ehdoilla. Kisoja tulikin kierrettyä ympäri Suomen ympäri vuoden. Itävallan vuosi merkitsi harjoittelulle keventymistä, mutta kasvatti henkisesti ja antoi paljon uusia tuulia, ulkomaan kokemusta, ajatuksia ja luovuutta. Itävallassa harjoittelu oli enimmäkseen pyöräilyä, hiihtoa, koulun monipuolisia liikuntatunteja ja triathlonryhmän harjoittelua. Suunnistuskaan ei päässyt unohtumaan: viikonloput vierähtivätkin helposti kisareissuilla NF Linzin väreissä, kesäkausi suunnistus- ja pyöräsuunnistuskisoissa, lyhyen talven kiersin hiihtosuunnistuskisoja. Pyöräsuunnistuskisojen parissa pääsin kiertämään Eurooppaa laajemmaltikin: valloitettua tulivat niin Tsekki, Slovenia kuin Slovakiakin. Ehkäpä Keskieuroopan mäkisissä metsissä tapahtui lopullinen kääntyminen pyöräsuunnistukseen. Ulkomailla ollessani kypsyin myös olemaan poissa kotoa, ja Suomeen palattuani muutinkin Hankasalmelle Suunnistuslukioon. Kausi 2006 kului "normaaliin" elämään totutellessa. Leirivuorokausia tuli kuitenkin liki 30, mutta harjoittelumäärä jäi reiluun 400 tuntiin. Kauden kohokohtiin kuuluivat koulun leiri Liettuassa, seuran leiri Otepäässä, Jaamacup-pyöräsuunnistusviikko Joensuussa, ampumajuoksuviestin ja pyöräsuunnistuksen pitkän- ja keskimatkan Suomenmestaruudet ja nuorten eurooppacup Varsovassa.
© Mikko Kolehmainen 2007